Vankimessut 2021 l Ajatuksia suljetun vankilan perhetyöstä

06.07.2021
Kuva: Pixabay
Kuva: Pixabay

Olen nyt hieman reilun kolmen vuoden ajan työskennellyt ohjaajan virassa Mikkelin vankilassa. Mikkelin vankila on 110-paikkainen suljettu laitos. Päätyöhöni ohjaajana sisältyy pääsääntöisesti vankien liikunnan ja muiden vapaa-ajan toimintojen ohjaus. Näiden reilun kolmen vuoden aikana olen huomannut, että työhöni sisältyy enenevässä määrin keskusteluja vankien kanssa, milloin mistäkin aiheesta. Yksi selkeä syy tähän niin sanottuun työnkuvan muutokseen, on yhteydenpitorajoituksilla olevien vankien määrän lisääntyminen. Näiden vankien kaikki toiminnot toteutetaan yksin, erillään muista vangeista ja lisäksi heidän yhteydenpitoaan rajoitetaan myös vankilan ulkopuolelle. Voi olla, että vanki saa pitää yhteyttä ainoastaan asianajajaansa. Tästä seuraa se, että vangin sosiaaliset kontaktit rajoittuvat osaston vartijoihin tai muuhun vankilan henkilökuntaan. Valitettavasti vartijoilla ei ole päivän aikana paljoakaan aikaa yhdelle vangille, joten yleensä keskusteluissa hoidetaan vain päiväjärjestykseen kuuluvia asioita eikä niin sanottua keskusteluaikaa juurikaan jää. Pahimmassa tapauksessa vanki viettää aikaa sellissään 24/7, jos hän ei halua osallistua toimintoihin tai käydä edes kerran päivässä ulkoilussa.

Periaatteessa perhetyö ei sinänsä kuulu minun työtehtäviini vaan se on pääasiassa erityisohjaajien vastuualuetta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tietynlaista perhetyötä pystyy tekemään kuka tahansa. Ainakin suurimmalla osalla meistä on kyky keskustella asioista, se on sitten jokaisen oma asia, jos ottaa sen kannan, että asia ei kuulu minulle. Olen itse huomannut, että monista vangeista huomaa hyvinkin nopeasti sen, että he kaipaavat keskusteluseuraa. Joku saattaa pyytää minua pelaamaan pingistä tai sulkapalloa, mutta todellisuudessa pelaaminen jää taka-alalla ja aika kuluu enimmäkseen keskusteluun. Toisille riittää, kun he saavat purkaa omia ajatuksiaan ja itse toimin enemmän kuuntelijan roolissa. Toiset taas selkeästi odottavan minun osallistuvan keskusteluun. Minulle tämä sopii, en koe sitä mitenkään vaikeaksi ja pystyn itse määrittelemään sen, mitä ja miten asioita kerron. Ei keskusteluissa tarvitse tuoda esiin mitään henkilökohtaisia asioita, vaan voi keskustella asioista yleisellä tasolla. Monesti liikuntavuoron jälkeen vangilta saatu kiitos siitä, että sai puhua, merkkaa todella paljon.

Minulla on tällä hetkellä opiskelut melko lailla loppusuoralla ja tavoitteena olisi valmistua loppuvuodesta 2021 rikosseuraamusalan sosionomiksi. Tulevaisuudessa voi olla, että työnkuvani tulee mahdollisesti muuttumaan. Suoritin nyt keväällä myös Lapset puheeksi -menetelmän koulutuksen ja olen sitä päässyt jo käytännössäkin vankien kanssa kokeilemaan. Lapset puheeksi -menetelmä on kehitetty vahvistamaan vanhemmuutta, lapsen ja vanhemman myönteistä suhdetta sekä lapsen turvallista ja sujuvaa arkea kotona, päiväkodissa, koulussa ja vapaa-aikana. Lapset puheeksi -keskustelu on matalan kynnyksen menetelmä, joka koostuu yhdestä tai kahdesta sekä tarvittaessa kolmesta tapaamisesta sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijän ja vanhemman tai vanhempien välillä. Vankilassa vanki käy keskustelun usein menetelmäkoulutuksen käyneen erityisohjaajan tai ohjaajan kanssa. Oma kokemukseni menetelmästä on positiivinen. Se on helppo toteuttaa ja vangit yleensä osallistuvat siihen mielellään. Esimerkkinä voisin käyttää yhtä tapausta, jossa vanki ei ollut vankilatuomionsa aikana pitänyt suoranaisesti yhteyttä omaan tyttäreensä. Yhteydenpito tyttäreen oli tapahtunut ainoastaan vangin siskon kautta. Kävimme Lapset puheeksi -keskustelun, joka sisälsi tässä tapauksessa kaksi erillistä tapaamista. Ensimmäisellä kerralla keskustelimme yleisesti tyttärestä ja siitä, millainen vangin isä-tytärsuhde oli. Vanki sai myös niin sanotun välitehtävän, jonka avulla hän voisi miettiä keinoja yhteydenpidon parantamiseksi tai palauttamiseksi. Lopputulemana vanki haki Skype -tapaamista tyttärelle. Oli hienoa huomata, kuinka vangin ajatus siitä, että ei halua olla vankila-aikana yhteydessä tyttäreensä muuttui. Uskon, että käydyillä keskusteluilla oli tähän suuri merkitys.

Perhetyö on tärkeää, ja sen merkitys korostuu etenkin silloin, kun yhteydenpito syystä tai toisesta vaikeutuu. Perhetyö on laaja-alaista ja mielestäni kuka vain, jolla on halua voi perhetyöksi luokiteltavaa työtä tehdä esimerkiksi vankilassa. Ei sen tarvitse olla hienoja ohjelmia tai menetelmiä, sillä usein pelkkä arkiselta tuntuva keskustelu voi antaa todella paljon. Itse koen, että vaikka olen helposti lähestyttävä niin voin silti olla samalla ammattimainen ja säilyttää virkamiesmäisyyteni. Eivät ne mielestäni sulje toisiaan millään tavalla pois. Lapsi puheeksi -menetelmää tulisi mielestäni jalkauttaa vielä enemmän myös valvontapuolen henkilöstölle etenkin nyt, kun Rikosseuraamuslaitoksessa ollaan siirrytty vastuuvirkamiesmalliin, jossa lähityön merkitys entisestään korostuu. Lapset puheeksi -menetelmästä moni saisi lisää työkaluja itselleen.

Sara Haapala

ohjaaja, Mikkelin vankila

sosionomiopiskelija, rikosseuraamusala Laurea-ammattikorkeakoulu